beaivvi Anárjávris - päivä Inarilla

Paikallistuntemuksen kurssiin sisältyi päiväristeily Inarijärvellä. Maisemat oli sanoinkuvaamattoman kauniita, ja vaikka sitä fiilistä ei voi tavoittaa kuvien kautta, antaa näiden kuvien kuitenkin puhua puolestaan. 

Ukonkivi, saamelaisten pyhä uhripaikka.

Inarijärvi yhtyy taivaaseen, kun vastarantaa ei näy.

Inarijärvi on kyllä paikka, joka jokaisen tulisi kokea - edes kerran elämässään.

beaivvi Ohcejogas - päivä Utsjoella

Kasvikurssin puitteissa lähdettiin käymään päiväseltään Utsjoella. Tarkoituksena oli tutustua tunturikasvillisuuteen. 

Maisemat lumoaa täällä päin päivittäin.

Istuskelin hetken aikaa suuren männyn alla ihmettelemässä. Jonkin ajan kuluttua poro kulki ihan muutaman metrin päästä kahteen kertaan ohi, kun istuin aivan hiljaa siinä.

Näistä metsistä löytyy kaikenlaista jännittävää, esimerkiksi tämän koivun kasvutapa on aika mielenkiintoinen...

Löysin valtavan kauniin tunturipuron, jonka kohina oli rauhoittavaa ja vesi kristallinkirkasta. 

Ja miljoona kertaa parempaa kuin kraanavesi etelässä. ;)

Päivän päätteeksi poimin vielä variksenmarjoja, kun niitä kasvoi siellä aivan mustanaan.

Ja opiskelin tietysti kasveja. 

mieluista

Ensimmäisen viikon aikana löysin itselleni jo pari lempipaikkaa Toivoniemestä. 

Ensimmäinen on lintutorni, josta on huikeat näkymät kovin kovin kauas. 

Lintutornilla mieli rauhottuu ja sielu lepää.

Toinen lempipaikkani on Vastusjärven rannassa. 

Vesi on mielettömän kirkasta ja virkistävän vilposaa, ainakin vielä hetken aikaa.

vándádivga ja muita kauniita

Ensimmäinen viikko on kulunut kasvikurssilla tutkien ja ihmetellen. Yli sata kasvia pitäisi oppia kahdessa viikossa, apua.

kultapiisku

horbmá - maitohorsma

vađot - mesimarja

niittyleinikki

 ruksesluovvar - puna-apila

guhkká - siankärsämö

tähtimö

vándádivga - vanamo, rakkauden kukka

Gámas - Kaamanen

Täällä, vihdoinkin! 

Kauniina elokuisena iltana lähdin yöjunalla Rovaniemelle. Turussa entinen kotini jo odotti uutta asukasta ja suurin osa omaisuudestani oli viety varastoon - ainakin kahdeksi vuodeksi. Tuntui aika  hurjalta. 

Seuraavana aamuna matka jatkui Rovaniemeltä pohjoiseen. Miten kaunista Suomessa voi ollakaan?

Matkan varrelta Inarista löytyi paikallinen kuntosali. ;)

Inarista muutaman kymmenen kilometrin päässä vasemmalle kääntyy tie, joka vie koululleni.

Täällä ollaan todella keskellä ei mitään... 

Mutta huoneeni ikkunasta avautuva maisema on aika ihastuttava. 

Aika täällä pysähtyy. Pari päivää tuntuu parilta viikolta. Kelloa tai puhelinta ei muista katsoa. Maisemat saa haukkomaan henkeä aina uudelleen ja uudelleen. Ja iltaisin nukahdan onnellisena.

be careful what you wish for

Kävin ensimmäisen kerran lomalla Saariselällä vuonna 2007. Vietimme aikaa patikoiden ja päiväretkillä käyden. Kävimme myös saamelaismuseo Siidassa Inarissa. Tuon loman aikana mieleeni syttyi valtava kiinnostus saamelaista kulttuuria kohtaan ja haave siitä, että voisin vielä joskus asua Inarissa.

Tuosta lomasta on nyt aikaa viisi vuotta. Ja mitä enemmän olen päässyt lapissa käymään, sitä useammin mieleni on palannut täältä kaupungin hälinästä takaisin sinne tuntureiden rauhaan, mielettömään hiljaisuuteen ja kiehtovien tarinoiden keskelle.

Kaksi vuotta sitten päätin hakea Inariin opiskelemaan luonto-ohjaajaksi. Yli puoli vuotta suunnittelin sitä ja koitin asennoitua mahdollisesti tuleviin hyytäviin pakkastalviin ajattelemalla, ettei esimerkiksi -15c ole vielä mitään. Olin ollut työttömänä 8 kuukautta, kun yhtäkkiä sainkin töitä Turusta. Inari jäi sillä kertaa vain haaveeksi... Kaipuu pois kaupungin hälinästä innosti taas tänä keväänä laittamaan hakupaperit Saamelaisalueen Koulutuskeskukseen. Olin asiasta innoissani kuukausia, mutta ehdin myös välillä jo empiä lähtemisen suhteen. Muutamia viikkoja sitten aloin jo vakaasti kallistua Turkuun jäämisen puolelle, kunnes sain kirjeen Inarista käteeni: "Sinut on hyväksytty opiskelemaan...". Ajatukset vilisivät mielessäni tuhatta ja sataa, kun mietin, mitä nyt pitäisi tehdä. Muutamat innostuneet puhelinsoitot ystäville ja vanhemmille. Vaihtoehtojen punnitsemista. Loppujen lopuksi päätöksen tekemiseen ei mennyt kauaa. Nyt pitäisi lähteä, kun siihen on mahdollisuus! Koulupaikan vastaanottoilmoitus vain postiin ja taas olen lähempänä yhtä unelmaani. :)

Koulun alkuun on hieman alle kaksi kuukautta. Innostusta. Odotusta. Hämmennystä.
Katsotaan, miten eteläntyttö pärjää lumen, jään ja pimeyden keskellä ja pian varmaan selviää, onko lapin taika vain turisteille myytävä illuusio, vai täyttä totta... ;)